Elikkä, ajattelin tässä ensimmäiseksi pitää sellasen setin, missä kerron vähän tän blogin ideasta. Blogi kertoo mun chevyn rakennuksesta. Auto on siis -80 Chevrolet El Camino, joka olisi tarkoitus uudelleenrakentaa omin pikkukätösin. Itse olen tällä hetkellä 18-vuotias nuori naisen alku ja ostettuani tämän auton päätin, että rakennan sen uudestaan. Blogin taustakuvana näkyy kyseinen auto ostoiltana, kun ekan kerran rahaa sen tankkiin tuuppasin.
Viime talvena, ollessani alaikäinen vielä, laitoin autoa kuntoon leimalle, sen seistyä n. vuosi autokatoksessa. Leimalle auto ei vaatinut paljoakaan, vaihdoin tuulilasin ja pyyhkijät, korjasin isän kanssa kaikki valot, hitsasin vähän räkäpaikkaa runkopalkkeihin ja huolsin vaihtamalla kone- ja laatikkoöljyt ja suodattimet. Jarruja vähän herkisteltiin ja koululla tein autoon päästömittauksen. Leimasta meni kerralla läpi. Samaan syssyyn nysväsin myös sisustan uuteen uskoon, verhoilutin ovipahvit ja vaihdoin lattiamaton, maalasin kojelaudan ja kaikki muut sisustan hilppeet. Voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mitä olen autolle jo tähän mennessä tehnyt, mukaan lukien tarinat, kun startti hajosi koulun pihaan ja kun autoa ajettiin ilman tuulilasia kotiin, mutta taidan jättää ne nyt rustaamatta. Voin niistä avautua pimeinä talvi-iltoina, kun en jaksa talliinkaan raahautua!
Päädyin ostamaan El caminon, kun 17-vuotiaana mietin, millä autolla haluaisin "isona" ajaa. Camino miellytti silmää ja ajatukset hetkistä, jolloin voi vaan löhöillä lavalla ja katsella tähtiä, oli houkuttavia. Olisi myös siistiä tehä dramaattinen ero ja pakata kaikki tavarat vain Chevyn lavalle ja lähtee meneen. Tosin mun seuraava "dramaattinen ero" taitaa olla se, kun muutan porukoiden hellästä huomasta omilleni..:D En sitten myöskään halunnut, että auto olisi hervottoman iso. Ja periaatteena, "ennemmin työnnän Chevyäni, kuin ajan Fordilla", niin Caminohan se ainoa vaihtoehto oli. Ja ei siitä Caminosta tarvinnut isälle kun kerran mainita, niin johan tuli koulupäivinä puheluita isältä että "nyt olis tommonen tuolla, mennäänkö katsomaan" ja "otappa koulun jälkeen juna Helsinkiin,käydään katsomassa yhtä Caminoa". Isän kaverithan oli sitä mieltä, että tytölle kannattaa nyt tyrkyttää se Camino, ennenkun se keksii haluta jotain kalliimpaa. Ihan ku isä sitä maksaisi xD Autosta maksoin 1500euroa. Aikaisemmin kävin katsomassa paria muutakin caminoa, mutta näin opiskelijan budjettiin tämä oli ainoa yksilö, minkä sai ajamalla kotiin. Ja se olikin mun lähtökohtanen ostoperuste, auto piti saada ajamalla kotiin. Kaikenlisäksi, tämän auton myyjät olivat myös erittäin mukavia!
Vaikka Chevyyn on mennyt rahaa velaksi asti, en kadu sen ostoa! Caminon tankkaaminenkaan ei tunnu pahalta, koska se on kiva auto. Toista oli kun 440 volvolla ajelin, ärsytti laittaa se kymppikin siihen tankkiin.. xD Kesäkin oli Chevyllä antoisa, helvetin kuumahan siinä autossa oli. Laatikolla oli jatkuvat menkat, takapään stefa vuoti ympäri kesän ja laatikko toimikin sitä mukaan, joskus paremmin ja joskus ei ollenkaan. Bensat keitti kaasariin ainoastaan kerran, Kukkaiscruisingilla, sopivasti 200metrin päähän määränpäästä. Sähkövikaa oli joka lähtöön, useimmiten Chevy jätti vain parkkiin. Siitä ei millään meinannu startata. Yleensä siinä kohtaa hain vain kaupasta röökiä ja istuin lavalla, kunnes Chevy oli paremmalla tuulella ja taas starttas. Välillä se jätti tienkin päälle, useimmiten siksi, että köyhänä opiskelijana en antanu sille tarpeeks menovettä. Ai että näitä aikoja. Kesällä irtos myös pakoputki pakosarjan laipasta. Viikon ajelin pakosarjoilla, kunnes isä rupes mouhoon, että se ei käy. Loppukesästä repes iskarikin runkopalkistä. Hyvää räkäpaikkaa Kia, kestihän se n puoli vuotta. Nyt onneksi auto on jo talviteloilla ja remontin alla.
Tarkoituksenani on vaihtaa vanha tekniikka 305+th200 uuteen, 350+th700. Kone on Kivinummen Antilta, läpikäyty, hoonattu, uudet männät ja laakerit ja niimpäin pois, mitä kaikkee koneen kunnostamiseen nyt kuuluu. Ei tuossa uudessakaan ole kuin 243hp, mutta ehkä se on mulle ihan riittävä alkuun.. Th700 aihion ostin eräältä ystävältä ja nyt se on Malmisen Jannella vahvistettava, turbiinikin vaihdetaan, rehellisesti en edes tiedä mitä sille tehdään. Kuhan nyt on sit sellanen, että se kestää, niin minullehan se riittää. Nykyisessä perässä on vähän väljää, löytyykö lukkoa, ei aavistustakaan, ei varmaan. Enkä oo vielä päättäny vaihdanko siihen lukkoperää ja millä välityksellä. Niihin en oo edes perehtynyt, että tietäisisin mikä kannattaa laittaa. Ja riittääkö opiskelijan rahat. Korin nostan pois rungolta ja hitsaan siihen uudet pellit. Helmat on Caminosta mun mitta-asteikolla aivan mädät. Pohja nyt oli ensivilkaisulta ihan hmm, ok. Lavanpohjakaan ei näyttänyt hirveen pahalta. Rungossa on enemmän tekemistä ja ajattelin sen viedä puhallukseen, ehkä hiekka-, ehkä teräskuula-, tarvii käydä ammattilasen jutulla selvittämässä mikä on parasta. Itselle automaalariopiskelijana hankalinta on tehdä päätöksiä, minkä väriseksi auton maalaan. Yks- vai kaksvärinen? Minkä väriseks kone? Entäs konehuone? Lavanpohja? Näistä tarvis koota ideoita. Ja entä sisusta.. Kaikki nää on niin vaikeita päätettäviä!
Siinä oli vähän alkulöpinää, jatkan tätä kirjottelemistä kun taas muistan!
-Kia kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti